25. syyskuuta 2012

RAITAPIPA








































Pipo Ukkoselle! Viime talvena bongailin ihania ja värikkäitä pipoja ympäriinsä ja ehdin kehittää vakaumuksen raitapipojen tarpeellisuudesta, mutten sentään viitsinyt tehdä niitä. Tässä ensimmäinen nyt kumminkin on, ihan kepeästi syksyn huumassa valmistuneena. Toivotaan, että neulomisen rentous jatkuu ja Kovaääninenkin ehtii saada yhteisesti suunnittelemamme pipon, johon hän toivoo kellanvihreää tupsua.

It is his new winter beanie! I've been thinking of colourful beanies since last winter, they were so fashionable and everywhere and made me so glad. Now I finally finished the first one and I'm hoping to make the second one for his little sister before the winter is here. She has chosen her own stripe colours and she is especially strict about the pom pom, which is supposed to be  yellowish green (like that stripe above).

En suinkaan tehnyt kalliita lankaostoksia vaan hyödynsin vanhoja varastoja! Nämä ovat vaippalankajäämiä siitä aiemminkin mainitusta ehtymättömästä Patons-tilauksesta, jonka Mirveli aikoinaan vuonna 2008 järjesti. Tein lapsille Patonsista lukuisia villiksiä ja totesin merinolangan niin mukavan pehmeäksi, että se sopii oikein hyvin myös pipo- ja kaulaliinakäyttöön. No niin, myönnän kyllä ostaneeni mustan ja valkoisen kerän jälkikäteen, jotta olen saanut vähän raikkaampia väriyhdistelmiä. En käyttänyt pipoon ohjetta, mikä on kaltaiselleni amatöörille suht jännittävää, mutta pipon teko oli niin letkeää, ettei paljon puristanut, vaikka teinkin kavennukset kolmeen kertaan sopivan kavennustavan ja pipon pituuden löytääkseni.

I didn't use any pattern but fought my way through it by experimenting, I ended up making the upper part three times, but for some reason I didn't mind, it was just fun, because Patons is such a thick and soft yarn to knit (and wear) and the stripes were so cheerful to look at. I still have terribly much of this yarn, because a fellow blogger (who just lost all the pictures in her blog!) organized a group order in 2008 when I was preparing for our second baby.  We had many pairs of diapercovering woollen pants made out of this soft merino wool. It is also excellent for beanies and scarfs.








































Tästä tuli kyllä aika soma. Katson neulekäsialani epätasaisuutta läpi sormien. Lapsi on itse tyytyväinen, pikkusisko odottaa omaa pipaansa ja heidän isänsäkin jo vihjasi, että pipo olisi hänellekin tervetullut. Viimeksi mainitun toiveen painoin mieleeni suurena kohteliaisuutena.

I find this so cute. Never mind the unevennesses in my knitting. He is happy, his sister is expecting to have one and now their father hinted, that he wouldn't mind if he had one, too. That latter is a big compliment. 

Tervetuloa und Willkommen to my new readers. Es freut mich euch hier zu sehen and I really enjoy to be able to find new, interesting links through your profiles. Och samma på finska. (Good night!)

7 kommenttia:

Hiipu kirjoitti...

Tosi kiva väritys!

Ruohonvihreä kirjoitti...

Ihana pipo! Osaisinkohan minäkin? Todellakin olet saanut hienon kohteliaisuuden mieheltäsi! :) Onnea siitä!

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Kiitos kiitoksistanne. Kyllä on väritkin kauniit katsoa.

Johan sinäkin, Ruohonvihreä, tämän selättäisit. Haasteeni oli lähinnä oikean silmukkamäärän keksiminen ja pipon siistin venymisen arviointi. Koska valmistauduin henkisesti purkamaan, olinkin ihan kiitollinen, kun jouduin purkamaan vasta kavennuksia.

Kohteliaisuutta voin tutkistella sydämessäni pitkään, vaikken mitään näkyvää aikaan saisikaan :)

Henni kirjoitti...

Tosi kiva tää! Yksinkertainen, mutta toimii värit ja muoto.

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

Kiitos Henni, tiivistit käsityö(taitee)lliset pyrkimykseni tuohon luonnehdintaasi :D

NorppaStiina kirjoitti...

Kaunis pipo. Ja jos on itsetehty niin kyllähän se saa näkyä. :)

Lepäävä esteetikko kirjoitti...

No niin minustakin! Live-elämässä en häpee kotitekosta, mutta joskus sellainen nettilevityshäpeä iskee, tiedättekö, mitä minä näitä harjoitelmiani täällä esittelen. Mutta harjoittelusta, ilonpidosta ja vapaa-ajastahan tässä on kyse, niin että pitää jaksaa ja uskaltaa!